Vetonivelen vaihto – vai eikö sittenkään? Miksi vetonivelten kanssa on niin monimutkaista…
Se, että vetoakseliin löytyy vetonivel erillisenä varaosana, ei ole mikään itsestäänselvyys, ja useimmiten ei ole edes mahdollista saada tietoa siitä, mikä nivel akselissa on kiinni. Lähes poikkeuksetta vetonivel on ensin irrotettava, jotta sen sisäpuoliset urat voidaan laskea, ja vasta sen jälkeen voidaan tilata oikea vetonivel.
Kaikista markkinoilla olevista autonvalmistajista vain VAG-konsernin autot ovat antaneet vetonivelille omat alkuperäisnumerot ja vieneet ne järjestelmiinsä erillisinä varaosina. Siksi jätämme merkit Audi, Seat, Skoda ja Volkswagen tässä yhteydessä huomiotta, vaikka VAG-konsernillakin on useita vetoniveliä, joita ei saa erillisinä varaosina.
Nyt varmasti moni muiden merkkien vetoniveliä vaihtanut protestoi, ja totta kai vetonivelten vaihto onnistuu monen eri automerkin akseleihin. Useisiin akseleihin on saatavilla irtovetoniveliä ja monet niistä on myös tunnistettu. VAG-piirin ulkopuolella se ei kuitenkaan edelleenkään ole luetteloitu ja taattu varaosa.
Selitämme tässä syyt ja avaamme tilannetta.
Kun autonvalmistaja tilaa vetoakselin alan eri valmistajilta – kukaanhan ei kai luullut autonvalmistajien tekevän akseleitaan itse, vai mitä? Autonvalmistaja tilaa vetoakselit yleensä useilta eri tehtailta ja valmistajilta, usein useammalta eri mantereelta riippuen siitä, missä autoja valmistetaan, ja varmistaakseen toimitusten jatkuvuuden toimitusongelmien, lakkojen tai komponenttipulan varalta.
Kun autonvalmistaja tekee vetoakselista tilauksen, käytössä on piirustukset mittoineen, toleransseineen, muotoiluineen ja toiminnallisine vaatimuksineen. Määrääviä tekijöitä ovat aina urien määrä, mitat ja leikkaukset akselin molemmissa päissä, tiivisteen vastepinta sekä akselin pituus työasennossa.
Tämä tarkoittaa, ettei ohjeissa määritellä lainkaan, millaiset sisäiset ominaisuudet sisemmässä tai ulommassa vetonivelessä on oltava. Se puolestaan tarkoittaa, että kaikki eri puolille maapalloa levittäytyneet valmistajat käyttävät omia akseliaihioitaan. Tästä syystä myös vetoakselit voivat näyttää ulkoisesti melko erilaisilta: yksi valmistaja voi käyttää akselissa putkea, toinen kylmävedettyä teräsakselia ja kolmas valmistaa akselit taotusta teräksestä. Riippumatta tästä sekä toiminta että lujuus ovat luonnollisesti täysin samat.
Nyt "lähes kaikki" ymmärtävät, että vetonivel, jota ei ole listattu uniikkina varaosana, eroaa valmistajalta toiselle – vaikka osat olisivat täysin samaan autoon. Juuri tästä syystä myöskään autonvalmistaja ei osaa vastata siihen, mikä vetonivel heidän akseleihinsa sopii. Rehellisyyden nimissä he eivät myöskään ole kovin kiinnostuneita myymään varaosaa osissa, vaan he myyvät vetoakselin kokonaisena ja välttävät siten lukuisat ongelmat.
Kaiken kukkuraksi markkinoilla on runsaasti vetoakseleita, joiden rakenne estää ulomman vetonivelen vaihtamisen, kuten tietyissä malleissa merkeiltä BMW, Volvo, Toyota, Subaru ja ennen kaikkea Renault. Sisempi vetonivel on vieläkin harvinaisempi vaihtaa tai edes löytää erillisenä varaosana.
Mutta miksi markkinat sitten pursuavat irtonaisia ulompia vetoniveliä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin merkkeihin? Tähän kysymykseen on oikeastaan kolme vastausta: Ensinnäkin siksi, että asiakkaat kysyvät helpointa ja halvinta ratkaisua – vaikka se ei lopulta olisi kumpaakaan. Toiseksi siksi, että vetonivelen valmistanut tehdas haluaa mielellään myydä enemmän tuotteitaan, kun valmistus on kerran aloitettu. Kolmanneksi markkinoiden sokea usko siihen, että "juuri kyseiseen akseliin täytyy löytyä irtovetonivel", luo kysyntää erillisille osille.
Me Drivknutenilla vähennämme jatkuvasti vetonivelten varastoamme ja valikoimaamme. Yksinkertainen syy on se, ettemme pysty pitämään varastossa lukemattomia eri vetoniveliä joka ikiseen vetoakseliin, kun erilaisia vetoakseleita tulee vain koko ajan lisää – jokainen moottorikoodi, vaihteistokoodi ja moottoriteho tarkoittaa nimittäin täysin erilaista vetoakselia.
Uudemmissa automalleissa voi olla 25–30 erilaista vetoakselia täysin samaan autoon moottorikoodista, vaihteistokoodista ja alustanumerosta riippuen.
Ennen asiat olivat huomattavasti yksinkertaisempia, kun valittavana oli vain manuaali ja toisinaan automaatti. Joskus vetoakselit olivat jopa täysin samat vaihteistosta riippumatta. Mutta edes silloin ei tullut mieleen vaihtaa vetoniveltä vetoakseliin…
Jos kyseessä ei ole VAG-malli ja haluat välttää turhaa päänvaivaa ja työtä, helpointa on useimmiten vaihtaa koko vetoakseli!
Kaikkein tärkeintä on, että kun vetonivel alkaa ääntää – vaihda se heti. Se on vähän kuin rengasrikko: tilanne ei parane ajamista jatkamalla. Rikkinäinen vetonivel ei korjaannu itsestään, eikä sitä voi "korjata" uudella rasvalla ja suojakumilla, jos se on jo niin kulunut, että se alkaa oireilla. Seurauksena voi olla vain entistä suurempia kustannuksia, kun veto loppuu ja auto jättää tien päälle, tai nivel väljistyy niin paljon, että se rikkoo toisen, ehkä vielä ehjän vetoakselin tai pahimmassa tapauksessa rasittaa vaihteistoa aivan turhaan.
Kun vetonivel pitää vaihtaa, tee se oikein!
- Tarkista ensin, että vetonivel on oikea. Sovita sitä varovasti akselille varmistaaksesi, että se todella sopii ja on oikea osa. Tee tämä aina ensin – ennen kuin laitat vetoniveleen rasvaa.
- Puhtaus on kaiken a ja o. Se varmistaa, ettei uuteen vetoniveleen pääse likaa tai hiekkaa. Tee asennus aina puhtaalla työpöydällä – pestyäsi vanhan akselin ja kaikki osat puhtaiksi.
- Mukana tuleva rasva kelpaa kyllä, mutta käytä mieluiten korkealaatuisempaa rasvaa, jolloin vetonivel kestää huomattavasti pidempään. Jos autolla ajetaan radalla, tilalle on ehdottomasti vaihdettava niin sanottu racing-rasva, joka kestää huomattavasti korkeampia lämpötiloja ja jolla on mahdollisimman korkea sulamispiste.
- Rasvan kuuluu olla vetonivelessä eikä missään muualla – ei siis koskaan suojakumissa – rasva ei nimittäin koskaan voi "vaeltaa suojakumista vetonivelen sisään". Huolehdi, että painat rasvan kunnolla vetonivelen sisään ja pyörität sitä niin, että kaikki metallipinnat peittyvät rasvaan.
- Mukana toimitettavia ruostumattomia kiristimiä tulee käyttää ehdottomasti, eikä mitään muuta.
- Kiristimet tulee AINA kiristää tälle kiristintyypille tarkoitetulla oikealla työkalulla ja oikeaan momenttiin – ei siis koskaan hohtimilla, sivuleikkureilla tai papukaijapihdeillä.
- Suojakumi on luonnollisesti asennettava niin, että poimut pääsevät liikkumaan vapaasti eivätkä hankaa toisiinsa.
